Paras asiakaspalvelu edellyttää kuitenkin tekijöiltään ymmärrystä siitä maailmasta, josta tapahtuman osallistujat tulevat. Tavallinen 20-26 vuotias nuori ei voi itse omata tarvittavaa ymmärrystä asiakkaidensa maailmasta ja siitä elämästä, jota he elävät….. […]
Pikkupoikana Rovaniemellä tärkeä osa meidän perheen jouluaaton perinnettä oli, että me lapset päästiin isän kanssa joulukirkkoon ja äiti sai kotona rauhassa kattaa pöydän. Tunnelma oli kyllä hyvä, mutta sisällöstä ei pikkupoika paljoa ymmärtänyt. […]
Suomen tilanne on niin kiharainen, että tulevaisuuden suhteen ei ole olemassa varmoja vastauksia – on vain parhaita arvauksia. Näitä arvauksia tehdään tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa Smolnassa. Arvausten jälkeen jäljelle jää syvää toivoa siitä, että historia osoittaa päätökset oikeiksi. […]
Ohessa ilmainen vinkki jokaiselle poliitikolle ja miksei muillekin. Oma tiimi on vaalityötä tehdessään varmasti innoissaan, mutta miten puhua ihmisille, jotka eivät ole ihan-niin-liekeissä politiikasta tai maan tämän hetkisestä tilasta? […]
Puolueiden tavoitteet kulujen karsinnasta ovat siis perusteltuja, mutta ICT-jättiläiset ovat kiinnittyneet isäntäeläimen verenkiertoon sopimusteknisesti ja toimittamalla järjestelmiä, joita vain he itse voivat huoltaa ja jatkokehittää. Valtion ICT-sektori on kuin vanha narkki, joka on tiukassa koukussa, mutta fixi on hävinnyt jo kauan sitten – jäljellä on vain pakko. […]
Minulle yrittäjän vapaudessa on kyse oikeudesta tehdä työni niin hyvin kuin sen osaan. Mikään ei syö sielua sisältä yhtä pahasti kuin toisen ihmisen määräys olla vähemmän ja huonompi kuin mitä pystyisit olemaan. […]
Näytelmän seuraavassa vaiheessa käydään ensin vaalit ja lopuksi syyskuussa, budjettiriihen jälkeen Opettaja-lehden pääkirjoitus on otsikoitu ”Petetyt lupaukset”. [Vuonna 2015 tuo otsikko julkaistiin poikkeuksellisesti jo toukokuussa]. Olisi ihan mielenkiintoista laskea montako kertaa otsikko on jo ko. aviisissa nähty? Mutta onko kyse siitä, että muista poiketen juurikin opettajille annetut lupaukset petetään, vai onko kyse systeemistä, jota yhdessä pyöritetään, jokainen oman osansa aina sellaisenaan toistaen? […]
Muistan tarkasti tunteen, joka oli sekoitus innostumista ja häpeää. Koin, että löysin jotain, mutta ajatus lavalle nousemisesta oli vaan liian nolo. Sanoin naurahtaen kavereille, että ”Eihän tästä puutu, kuin madonna-mikki, niin meitsi olis ihan Sarasvuo”.
Sitä seuraava 17 vuotta meni ihan muissa töissä. Minusta tuli aikuinen. […]
On ihan ymmärrettävää, että kun kuuntelee intensiivisesti maailmanluokan puhujia ja sitten yht’äkkiä sanotaankin, että ”No niin, haluaisitko sä kysyä jotain tältä ihailemaltasi ihmiseltä?”, niin parhaimmillaankin yleisön mieleen tulee vaan äänne ”Ööööh, tota.” Joten kysymyksiä ei ollut. Kiemurtelin penkissä, koska ”Jos ne pojat on järkänneet tällaisen tapahtuman, niin ei tää näin voi mennä.”
Seuraavana vuonna päätin, että jos voin asiaan vaikuttaa, niin puhujat eivät jää ilman kysymyksiä. […]
Ainakin minulle Stockan brandi konkretisoituu siinä palvelussa, jota ihmiset saavat ihmisiltä tavaratalossa. Muistan itse aikoinaan vasta Helsinkiin muuttaneena poikana seisseeni kodintarvikeosaston tiskillä, kun vieressä varmasti yli 80v. rouva oli reklamoimassa että hänen varmasti yli 20v. MoccaMasterinsa lasikannu oli tummunut. No questions asked – pannu vaihdettiin uuteen ja itse seisoin haavi auki vieressä – täysin kyvyttömänä ymmärtämään, että tällaista palvelua voi olla olemassa. […]
