Ainakin minulle Stockan brandi konkretisoituu siinä palvelussa, jota ihmiset saavat ihmisiltä tavaratalossa. Muistan itse aikoinaan vasta Helsinkiin muuttaneena poikana seisseeni kodintarvikeosaston tiskillä, kun vieressä varmasti yli 80v. rouva oli reklamoimassa että hänen varmasti yli 20v. MoccaMasterinsa lasikannu oli tummunut. No questions asked – pannu vaihdettiin uuteen ja itse seisoin haavi auki vieressä – täysin kyvyttömänä ymmärtämään, että tällaista palvelua voi olla olemassa. […]
Miettikääpä kuinka kaunis tarina: Uuden minitavaratalon nimi, alkuperäinen sijainti, Senaatintori historiallisen vallan ja ylellisyyden keskellä, kauppatori ja satamat heti vieressä – niin ja se high end museo Guggenheim. 🙂 Jokainen turisti, risteilyvieras tai valtiovieras pysähtyy aina Senaatintorilla. Ja kun Aleksanterinkatua luetaan vasemmalta oikealle, niin sen alkupäässä olisivat nimikirjaimet G.F.H ja toisessa päässä lukisi isolla Stockmann. Siinä teille olisi NK ja KaDeWe – mutta Suomen oloihin sovellettuna. […]
Minua hieman huolestuttaa se, että olen verkkokeskusteluista lukenut kommentteja, joissa vaaditaan ylempien asiakasryhmien exklusiivisuutta ja etuja tulee lisää, koska he ovat “maksavia asiakkaita”. Uskallan väittää, että Stockmannin demografiat eivät eroa Suomesta muuten, eli että myynnin kannalta varakkain 3% tuo myynnistä ehkä max. 10%.
Summaten – jos tavallinen keskiluokka lopettaisi huomenna Stockalla käynnin, niin firma olisi nurin perjantaina. Mutta jos ylin 3% lopettaa ostamisen tänään, niin se on “vain” tulosvaroituksen paikka. […]
