(Julkaistu 5.2.2015 Flashnoden vierailija-blogissa.)
Jos yrittäjyys pitäisi tiivistää yhteen sanaan, en usko, että olen yksin kun päättelen sen olevan vapaus. Tuo sana, jonka päälle on rakennettu komeimmat kansakunnat, koko länsimainen filosofia ja poliittisistakin aatteista suurin osa. Vapaus on se mitä tavoittelemme ja vapaus on se, mikä yrittäjyystutkimuksissa nousee aina piikkipaikalle, kun ihmiset sanovat ääneen unelmansa. Vapautta mistä?
Minulle yrittäjän vapaudessa on kyse oikeudesta tehdä työni niin hyvin kuin sen osaan. Mikään ei syö sielua sisältä yhtä pahasti kuin toisen ihmisen määräys olla vähemmän ja huonompi kuin mitä pystyisit olemaan. On olemassa paikkoja, joissa tulos ei tunnukaan olevan se tärkein asia, vaan tärkeämmäksi tulee se miten työsi teet. Siis paikkoja, joissa tärkeintä on se miltä työn tekeminen ulospäin näyttää ja pystytkö simuloimaan tehokkuutta tuloksen kustannuksella? Paikkoja, joissa tuloksellisuuden mittari on tuotetun paperin määrä ja joissa 80% ajasta menee sen raportoimiseen mitä olet 20% aikana tehnyt. Tervetuloa korporaatio-Suomeen. Se on se osa maailmaa, jota ikänsä yrittäjänä olleet eivät voi ymmärtää, jota he eivät pysty edes kuvittelemaan.
Kun ihminen sitten karkaa häkkikanalasta ja lähtee tavoittelemaan itselleen vapautta yrittäjyyden kautta, niin ulospäin se saattaa näyttää välillä aika hauskalta. Pienillä paikkakunnilla on kaikilla oma kylähullunsa. Siis joku, yleensä mies, jonka kaikki tuntevat. Se on se, joka käy osuuskaupassa pelkkään susiturkkiin pukeutuneena ja Crocksit jalassa. Jotakuinkin 99% tapauksista tämä hahmo on yrittäjä. Yrittäjä, joka on saavuttanut yrittäjän vapauden ylimmän tason ”Where not a single f**k is given”. Tuntuu, että yleensä susiturkkimiehemme toimii matkailualalla ja aina tammikuussa Helsingin Matka-messuilla keskiluokkaiset espoolaiset mukavissa neuleissaan haluavat selfie-kuvan tämän eksentrikon ja susiturkin kanssa.
Yrittäjyyden vapauden maltillisemmalla tasolla ekonomi – tai joskus jopa juristi – huomaa, että todellisuudessa solmio tuntuu aika epämukavalta kaulan ympärillä. Se saatetaan laittaa kaulaan enää asiakastapaamisia varten ja silloinkin se tuntuu vähän itsensä nöyryyttämiseltä. Tai sitten vapaa yrittäjä antaa hiusten kasvaa pitkäksi kuontaloksi ja jättää partansa ruokkoamatta, jotta sen saisi joskus palmikolle. Naisyrittäjillä sama kehitys vie silmälasiostoksille, jossa laitetaan vähän näyttävämpää pokaa, jotka sointuvat hyvin kirkkaan oranssiin jakkuun ja riemunkirjaviin housuihin.
Siinä on jotain taianomaista, kun ihminen ymmärtää, että enää ei tarvitse 24/7 kiinnittää huomiota siihen, että on täysin sosiaalisessa normissa, epävarman uskottavuuden ja uratietoisuuden määrittämässä formussa. Jos suomalaisuuden keskeisimpiä lauseita on ”Mitähän muut nyt minusta ajattelevat”, niin yrittäjyyden vapaus on sille täydellinen antiteesi. Tai ainakin näin olisi helppo tulkita asian olevan.
Jokaiselle ihmiselle on tärkeää saada kokemuksia siitä, että kelpaamme ihmisenä ja tulemme hyväksytyksi. Yrittäjätkin ovat ihan yhtä ihmisiä kuin kaikki muutkin, joten hekään eivät ole immuuneja tällä tarpeelle. Joten jos valintana ei ole ihan täydellinen eristäytyminen omalle susifarmille, niin jossain vaiheessa yrittäjäkin alkaa taas mukautua muottiin, jota hän kokee itselleen tarjottavan. Yrittäjyyteen liitettävät stereotypiat on hyvä tiedostaa, jotta ne voi ja uskaltaa tarvittaessa kyseenalaistaa omassa itsessään. Kyseenalaistaminen ei tarkoita asioiden hylkäämistä, vaan sitä, että todella käy läpi sen mitä olen ja miten todellisuudessa ajattelen. Olenko todella tätä mieltä ja tällä asenteella vai toiminko näin, koska muut tuntuvat arvostavan juuri tietynlaista yrittäjää?
Yrittäjyysstereotypiat ovat pahimmillaan hengenvaarallisia. Jos itse todella uskoo, että ”yritys on minulle kuin oma lapsi”, niin silloin voi päätyä vaikka antamaan henkensä rakkaan lapsensa edestä. Jos on oppinut siihen, että “ihmisen arvo on sama kuin saavutustensa mitta”, niin epäonnistumista ei voi kestää. Jos yrittäjyyden motiivina on ”Mä päätin näyttää niille”, niin silloin ihminen pyrkii pohjimmiltaan pois jostain pahasta, eikä sinänsä kohti jotain hyvää. Entä jos se ”näyttäminen” ei onnistukaan, silloinhan nauraa kylänraitin koiratkin? Mitä vapautta se on, että elämänsä puskee läpi tuulen ja tuiskun metallin maku suussaan, sylkien verta valkoiselle hangelle? Kyllä – sinnikkyys ja se kuuluisa ”sisu” – on keskeistä yrittäjyydelle, mutta siinäkin kohtuus on tärkeää. Kun sisu-yrittäjä yrittää ohimosuonet pullistellen ja nyrkit verillä harmaan kiven läpi, toinen yrittäjä on jo löytänyt keinot kiertää kivi ja jatkaa matkaansa. Ja ainoa mitä tarvittiin oli kyky kyseenalaistaa itsensä, oma ajattelunsa ja vanhat tavat tehdä.
Yrittäjän vapautta ei ole olemassa, jos sitä rakentaa muiden odotuksista käsin, vaan silloin on edelleen ”mitä muut minusta ajattelevat (yrittäjänä)”-aatteen vanki. Siinä missä aiemmin alitajuisesti halusi näyttää hyvältä esimiehen, työkavereiden, asiakkaiden ja muiden ammatillisten tuttujen silmissä, niin nyt päätyykin pätemään muiden yrittäjien, entisten työkavereiden ja sukulaisten silmissä. Onko yrittäjä mielestään menestynyt vasta sitten, kun joku muu vetää elämäsi puitteista johtopäätöksen, että ”sinä se ole menestynyt”? Sittenkö olet perillä? Sittenkö kelpaat ja olet näyttänyt ”niille”?
Jos yrittäjänä vapaus on sinulle arvo, tärkeintä on pitää huolta siitä, että unelma jota jahtaat ja menestys jota mittaat on omasi ja sinun itsesi määrittelemä. Tärkeintä mitä omistat on oma vapautesi – sellaisena kuin sinä sen haluat.
